Taitaa olla luonnossa Fairya melkoisesti liikenteessä, vai sotkitko peräti itse kepillä vettä...? Lehtien värit tulevat todella upeasti esiin veden alla, melkeinpä epätodellisina, ja vähän niissä näyttää pinnassa olevan vesiryppyjäkin...:)
No heh! Kappas kun taas naurattaa. Siltähän se näyttää kuin olisi fairytuiskauksia ryöpytetty, mutta hyi hyi,sitä mokomaa ei saa viedä luontoon ja vesiin, näin opetettiin jo lapsuudessa. Mäntysuopa oli se ainoa, joka kourassa sai lähestyä arvokkaita vesistöjämme. Ei varmaankaan onnistuisi sotkemalla, luonnolla on onneksi sen miljoona eri tapaa esitellä muotojaan ja ilmeitään. Seuraavana päivänä jo jokin muu kiva ilveily sattuu vastaan.
Ompelijaparat, mikä homma olisikaan väsästä lippuun nuo kuplat. Mietinkin, miten saat aikaan nämä kuvat, ovatko sellaisenaan luonnosta, tai ehkä hieman avittaen ja asetellen, vaiko - kuten itse usein teen - keittiönpöydällä rakennellen.
Hih, sano muuta! Siksipä kärpästen valtakunnan lipunvalitsijakomitea ei suostunutkaan valitsemaan ehdotustani lopullisen lipun malliksi. Kiittivät kantavasta ideoinnista ja yrityksestä, peräänkuuluttivat ratkaisevaa selkeyttä ja toivottivat onnea tuleville koitoksille. :D Niin, tästäkin ihan luonnossa tapahtuneesta sessiosta on vain sanottava Saarikoskea soveltaen että en valinnut kuvaa, kuva valitsi minut, en valinnut olosuhteita, olosuhteet tulivat kohdalleni, ja niin olin mukana. Noissa tilanteissa ei oikein voi avitella muutoin kuin pitämällä hoksottimet ojossa ja tarttumalla tilaisuuteen. Kameraa, itseään ja päänuppiaan voi vain yrittää vääntää ja hallita oikealla hetkellä. Tässä liike on pysähtynyt ja lehdet jumissa isommassa kasassa, mikä edesauttaa huomattavasti. Muutokset ovat niin äkkinäisiä luonnossa, että sattumankaupat eivät hevin toistu vaikka kuinka yrittäisi, pitää vain tarttua hetkeen. Olisikohan ihan väärin sanoa, että silmä näkee, mutta kuva muodostuu päänupissa. Jotensakin niin.
Taitaa olla luonnossa Fairya melkoisesti liikenteessä, vai sotkitko peräti itse kepillä vettä...? Lehtien värit tulevat todella upeasti esiin veden alla, melkeinpä epätodellisina, ja vähän niissä näyttää pinnassa olevan vesiryppyjäkin...:)
VastaaPoistaNo heh! Kappas kun taas naurattaa. Siltähän se näyttää kuin olisi fairytuiskauksia ryöpytetty, mutta hyi hyi,sitä mokomaa ei saa viedä luontoon ja vesiin, näin opetettiin jo lapsuudessa. Mäntysuopa oli se ainoa, joka kourassa sai lähestyä arvokkaita vesistöjämme. Ei varmaankaan onnistuisi sotkemalla, luonnolla on onneksi sen miljoona eri tapaa esitellä muotojaan ja ilmeitään. Seuraavana päivänä jo jokin muu kiva ilveily sattuu vastaan.
VastaaPoistaOmpelijaparat, mikä homma olisikaan väsästä lippuun nuo kuplat.
VastaaPoistaMietinkin, miten saat aikaan nämä kuvat, ovatko sellaisenaan luonnosta, tai ehkä hieman avittaen ja asetellen, vaiko - kuten itse usein teen - keittiönpöydällä rakennellen.
Hih, sano muuta! Siksipä kärpästen valtakunnan lipunvalitsijakomitea ei suostunutkaan valitsemaan ehdotustani lopullisen lipun malliksi. Kiittivät kantavasta ideoinnista ja yrityksestä, peräänkuuluttivat ratkaisevaa selkeyttä ja toivottivat onnea tuleville koitoksille. :D Niin, tästäkin ihan luonnossa tapahtuneesta sessiosta on vain sanottava Saarikoskea soveltaen että en valinnut kuvaa, kuva valitsi minut, en valinnut olosuhteita, olosuhteet tulivat kohdalleni, ja niin olin mukana. Noissa tilanteissa ei oikein voi avitella muutoin kuin pitämällä hoksottimet ojossa ja tarttumalla tilaisuuteen. Kameraa, itseään ja päänuppiaan voi vain yrittää vääntää ja hallita oikealla hetkellä. Tässä liike on pysähtynyt ja lehdet jumissa isommassa kasassa, mikä edesauttaa huomattavasti. Muutokset ovat niin äkkinäisiä luonnossa, että sattumankaupat eivät hevin toistu vaikka kuinka yrittäisi, pitää vain tarttua hetkeen. Olisikohan ihan väärin sanoa, että silmä näkee, mutta kuva muodostuu päänupissa. Jotensakin niin.
VastaaPoistaNice blogi, upeita kuvia!
VastaaPoista