lauantai 21. toukokuuta 2011

Kärsivän katse korvessa

4 kommenttia:

  1. Ensimmäisenä mieleeni tuli, että olet kuvannut juuria ja ristinkin kuvan heti juuripitsiksi. Varsin valloittava sekametelisoppa, harmooninen värimaailma ja jotain tuossa kuvassa vain on...:)

    VastaaPoista
  2. Hui,kahden ja puolen sekunnin ajan ajattelin, että hyvänen aika,eikö omalla kohdallani jo kaukaa niin ilmeinen kärsivä ja surumielisen lempeä katse olekaan näkyvissä ... mutta on se onneksi siellä muillekin kuin minulle. Tarkoituksen voisi toisen tulkinnan edessä käsittää vajaaksi, mutta eiväthän asiat ja ilmiöt suinkaan aina niin mene, että yksiselitteisesti niitä ymmärtäisimme. Varsinkaan kärsimyksen edessä, heh! On se valloittava. Minä vain näen siinä ihanat ja ilmeikkäät kasvot. Juuripitsi on aivan yhtä hyvä näkemys!Kauan eläkööt näkyjemme ja merkityksiemme tuhattulkintaiset mahdollisuudet! Kiitän kauniisti.

    VastaaPoista
  3. Voihan pahus, en tosiaan tainnut katsella kuvaa "oikein". Siinä todella näkyvät renesanssimaalauksen kauniit naisen kasvot. Nyt kyllä potkaisen itseäni. Ilmeisesti halusin nähdä sen, minkä heti ensimmäisellä silmäyksellä näin. Kuva sai aivan uutta syvyyttä, sillä jo se, että siinä voi moniulotteisesti nähdä erilaisia mielen kuvia, tekee siitä mestarillisen kuvan. Häikäisevää ja nyt oman itseni potkaisujen välissä niiailen kunnioittavasti sinulle.:)

    VastaaPoista
  4. Suurempi koko on kyllä tuolle silmäykselle eduksi. Sanoisinpa että heureka, sinä löysit sen, ellei se olisi väärin, kas kun tuo kehvelin heureka jo sinällään merkitsee "minä löysin sen"...pahus. On tyydyttävä sanomaan Jippii, sinä löysit sen! Mutta taas on eri silmin nähty samoja asioita erilaisilla tavoilla ja maailma on oitis parempi paikka. Heh! Kuvan katsomisessa voi olla monia vaiheita. Kiitos!

    VastaaPoista