sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Reippahasti käyvät emännän askeleet

15 kommenttia:

  1. It's a beauty!
    Congratulations!
    wow!

    VastaaPoista
  2. Olen ennenkin kirjoitellut värimaailmastasi, miten se vain sävähdyttää... No, sen se teki taas kerran. Tuolla tyypillä on muuten melkoisen tuhti peppu ja aivan selkeitä vaikeuksia raahata sitä ylös päin mukanaan. Isossa kuvassa taas tyypin hoikkeliinit koivet näkyvät upeasti, se melkein läpikuultava, maitolasin värinen karvainen koipi pisti miettimään enemmänkin kuvasi ulottuvuuksia. Ja niin aivan nappiin taas kerran. Olet sinä taiteilija, oletpa hyvinkin...:)

    VastaaPoista
  3. Maravillosa toma. Fondo genial para resaltar a la prota...
    Un abrazo

    VastaaPoista
  4. Vaikuttava kuva, selkeä, ja emäntä on pääosassa, ei kilpailijoita.

    VastaaPoista
  5. Thank you so much Remei, Pantherka, Hilda, Teca, super warm hugs!

    Juu, Pitsit sekaisin, on myönnettävä että tämä hyvä ystäväni Lyyli on perin tuhti täti! Oikein kerrassaan valtaisa lajinsa edustajaksi. Tuo suippo pää on nyt vääntyneenä vatsapuolelle sen taiteillessa verhojensa parissa. Tässä täti tomera on kuitenkin suht ketterästi kiirehtimässä päivän askareisiinsa. Hän on sisustamassa uudelleen koko kotiverkkonsa. Vaikka pullea onkin, hän toimii mielestäni todella nopeasti. Keräilee koko maallisen omaisuutensa, nappaa hynttyyt mukaansa ja syö koko roskan. Sitten lepäilee ja ryhtyy hieman pattereita ladattuaan virkkaamaan ja kutomaan kunnes sisustus on täysin uudistunut, pökerryttävän hieno ja huikean tyylikäs. Ruokavaraston kulinaaristen nautintojen hyllyille löytyy oitis paljon herkullista purtavaa! Heh ja :D! Kiitän lämpimästi.

    Muchisimas gracias, Carlos. Si, tienes razón, tenia de veras mucha suerte con el color del fondo. Un Abrazo!

    Kiitos Pipsa-Pippuri. On totisesti myönnettävä, että Lyyli osaa valloittaa näyttämönsä. Viis veisaa statisteista! Näkisitpä senkin kulisseihin heitetyn reppanan sulhaskandidaatin, joka rohkeni lähestyä donnaa mielessään suloiset yhteiset hetket. Niin heiveröinen oli matamin varjossa tuo urhea kosija kuin katkismuksen kannet olisivat raamattua syleilleet... Heh heh!

    Muito obrigada, Tossan!Um abraço.

    VastaaPoista
  6. Una maravilla de fotos, en tu blog.
    Felicidades
    Saludos

    VastaaPoista
  7. Hieno, värit vahvat. Pidän kuvasta, vaikka hämähäkeistä en juuri pidäkkään.

    VastaaPoista
  8. Muchisimas gracias por tus lindas palabras, Esmeralda.

    Kiitos Valokki. Tuttu juttu ja vanha tarina, älä välitä. Ei niitä kovin monet rakasta. Läheiset kannattajajoukkonikaan eivät välttämättä ihan hurmoksissa ole kaikista hämähäkeistäni, vaikka kuvistani pitävätkin. Minulle kävi niin kuin elämässä usein käy; mitä paremmin tutustuu asioihin ja ilmiöihin, sitä kiinnostavammaksi ne käyvät. Hämähäkit ovat kiehtovia... siis minusta. Ymmärrän hyvin araknofobiaa siinä missä muitakin kammoja. Kummallista kyllä hämähäkkikammoa esiintyy miltei ainoastaan länsimaissa, mistä syystä sen alkuperästä kiistellään edelleenkin. Itse opin lapsena että jotkut hämähäkit olivat söpöjä, kilttejä ja hyödyllisiä, kun taas toiset olivat mörököllejä tai ärripurreja joita piti vähän kavahtaa ja varoa. Suuri osa tuntemuksistamme onkin kai tässä suhteessa opittua. Minusta tuntuu että saatat vielä joskus hyvinkin törmätä täällä blogissani hämähäkkeihin, mitä pahoittelen, mutta oletan että silität päätäni ymmärryksellä, kaikilla on omat hassutuksensa.

    VastaaPoista
  9. YOU BLOG IS WERE GOOD!

    I AM FROM BRAZILIAM.
    www.vivendoteologia.blogspot.com

    VastaaPoista
  10. Muitíssimo obrigada a ambos Fernando e Danilo!
    Abraços!

    VastaaPoista