sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Herra Lima

3 kommenttia:

  1. Siis, oletkos nyt aivan varma tuosta limasta? En tiedä, mikä on kuvan alkuperäinen kohde, mutta ainakin meikätyttö näki siinä kaksi karvaista puhvelinpäätä kolisuttelemassa toistensa otsalohkoja. Herran pieksut sentään, mitähän näistäkin näkemisistä joku psykiatrinrääpäle saisi kasaan. En halua edes ajatella, mutta lima ei tosiaan tullut mieleeni vaikka miten tihrustelin. Metkaa...:)

    VastaaPoista
  2. Heh, kuvaillapa tunne ja kertoa onko kuvaus varmasti oikea. Epävarmuus on huomattavasti läheisempi. Ainakin kun käyttää sanoja. Kuvaa ottaessa minua kyllä tuntojeni kielellä katseli Herra Lima kauniisti silmiin....mutta voin olla sitä myöten ja samantien näkevä että tämän tarkemmin määrittelemättömän lähteen olemuksessa on paljon muita syvyyksiä, onhan siellä myös kaksi silkkiapinaa, hauska lisko ja käärme, ym porukkaa...mutta kyllä siinä totisesti kalisuttelee myös kaksi puhvelia viisaita päitään yhteen. Näin on! Hienoa! Kappas kun rattoisasti kuva muuttaa luonnettaan. Kyllähän tätä voisi pikku testinä käyttää, jos vain löytyisi jostain kallonkutistaja joka viitsisi putsata pölyistä vinttihuonettaan omintakeisen uraauurtavalla,tulkinnallisella analyysillä. ...Hengittäkääpäs nyt syvään, katsokaa rauhallisesti ja kertokaa mitä näette. Jaahah, että näette puhveleita, oravia, käärmeitä, apinoita, liskoja, limaa ja karvoja, tulivuoren purkauksen ja räkänoroja. Ai pöllökö unohtui vielä? Miettimisen paikka. Vai antaisko vain lääkettä, lääkettä, sekä kylmää käärettä. Onhan perimmäinen kysymys vavisuttava; miksi minä näen kaunista limaa?
    Kiitos hauskasta tuokiosta!

    VastaaPoista